Anglesey

Anglesey (kymriksi Môn) on Irlanninmeren saari Walesin luoteisrannikolla. Anglesey on suurin kokonaan Walesissa sijaitseva saari ja sen pinta-ala on 676 km². Hallinnollisesti Anglesey muodostaa Isle of Angleseyn (kymriksi Ynys Môn) kreivikunnan, johon kuuluu myös läheinen Holy Island. Koko hallinnollisella alueella oli vuonna 2017 arviolta 69 300 asukasta.

Kansanomaisen etymologian mukaan nimi Anglesey ([ˈæŋ.ɡəl.siː]) viittaisi anglien saareen. Saaren nimi on kuitenkin mahdollisesti peräisin sen muinaisnorjankielisestä nimityksestä Öngulsey, jossa öngull tarkoitti kulmaa tai koukkua ja ey saarta. Saaren kymrinkielinen nimi on Môn. Antiikin aikaisissa ja keskiaikaisissa lähteissä saareen viitataan usein latinalaisella nimellä Mona tai kreikaksi Μονα. Nimellä on todennäköisesti sama alkuperä, kuin Mansaarella (kymriksi Manaw, muinaisiiriksi Mano). Nimet sekoitetaankin usein toisiinsa historiallisissa lähteissä, joista ei aina selviä kummasta saaresta on kyse.

Anglesey on saari ja sitä erottaa Walesin Ison-Britannian pääsaaren puoleisesta osasta Menaisalmi. Angleseyn pinta-ala on noin 676 km² ja se on näin suurin kokonaan Walesissa sijaitseva saari. Angleseyn kreivikuntaan kuuluu myös Holy Island hieman Angleseyn saaresta länteen. Saaren korkein kohta on Holyhead Mountain noin 219 metrin korkeudella merenpinnasta. Saaren hallinnollinen keskus on Llangefni.

Eräällä saaren kylällä on Britannian pisin paikannimi: Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch.

Angleseyn saarelta löydetyt megaliitit viittaavat asutukseen jo ehkä neoliittisella kivikaudella tai pronssikauden alussa. Kelttiläiset kielet levisivät alueella noin 100-luvulla eaa. Rooman valtakunnan valloittaessa Britanniaa 60-luvulla jaa. Anglesey oli ensimmäinen hyökkäyksen kohteeksi päätynyt alue Pohjois-Walesissa. Tacituksen mukaan saaren valloituksella oli erityistä strategista arvoa, koska se oli druidien tärkeä tukialue ja druideja pidettiin puolestaan erityisenä uhkana roomalaisvallalle alueella. Tacitus kuvailee roomalaisten hyökkäystä saarelle, jonka aikana sen pyhät lehdot tuhottiin. Tacituksen mukaan lehtoja käytettiin ihmisuhrauksissa. Joitakin todisteita druidien huomattavasta asemasta saarella on löydetty arkeologian kautta. Esimerkiksi Llyn Cerrig Bach -järveltä on tehty huomattavia esinelöytöjä, joista on päätelty alueella olleen myös läheiset yhteydet Irlantiin.

Rooman valtakunnan luhistuttua Angleseystä tuli osa walesilaista Gwyneddin kuningaskuntaa. Kuninkaallinen hovi sijaitsi Aberffrawissa. Saaren omistuksesta kiinnostuivat myöhemmin myös englantilaiset hallitsijat. Northumbrian hallitsija Eadwine (k. 632/3) keräsi jonkin aikaa suojelurahaa saarelta. Gwyneddin kuningas Cadwallon ap Cadfan kukisti Eadwinen ja Gwynedd päätyi lopullisesti englantilaisvallan alle vasta Edvard I:n aikakaudella vuonna 1282. Angleseystä tehtiin oma kreivikuntansa vuonna 1284. Walesilaisella Tudor-suvulla oli merkittäviä maaomistuksia Angleseyllä ja suvun edustaja Henrik VII:stä tuli Englannin kuningas. Gwyneddin kreivikunta perustettiin vuonna 1974 ja se käsitti suurin piirtein vanhojen Angleseyn, Caernarfonin ja Merionethin kreivikuntien alueet. Anglesey erotettiin jälleen omaksi kreivikunnakseen vuonna 1995.

Vuoden 2017 puolivälillä koko Angleseyn hallinnollisella alueella asui arviolta 69 300 henkilöä. Heistä noin 42 100 eli 60,8 % koko väestöstä osasi kymriä. Kymrin kielen osaajien suhteellinen määrä Angleseyllä on Gwyneddin jälkeen Walesin toiseksi suurin ja koko Walesin sama luku on vain 27,9 %.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anglesey Wikimedia Commonsissa

• Hallintoalueen internetsivut