Espoonjoki

Espoonjoki (ruots. Esbo å) on Espoossa sijaitseva noin seitsemän kilometrin pituinen joki, joka virtaa 1950-luvulla Tarvontien rakennustöiden yhteydessä kuivatetun Kirkkojärven ja Espoonlahden välillä. Joki alkaa, kun Glimsin- ja Glomsinjoki yhtyvät Karvasmäessä Bembölen eteläpuolella.

Espoonjoen 132 neliökilometrin valuma-alue sijaitsee suurimmaksi osaksi Espoon alueella, mutta siihen kuuluu myös Kauniaisten pohjoisosa, ja koillisessa valuma-alue ulottuu koillisessa Vantaan Martinlaaksoon asti. Vesistön suurimmat järvet ovat Bodominjärvi, Pitkäjärvi, Matalajärvi ja Lippajärvi.

Kalastuksen puolesta Espoonjoki tunnetaan särjistään, joita ongitaan eniten, mutta joesta ongitaan myös taimenia ja siellä tiedetään olevan myös runsaasti ahvenia ja haukia. Vuosittain Espoonjoesta pyydetään vajaa sata kiloa taimenia, jotka ovat puolesta kilosta puoleentoista kilon painoisia. Suomessa merivaelteiset jokitaimenet, kuten Espoonjoen taimenet, luokitellaan äärimmäisen uhanalaisiksi. Vuonna 2009 tehtyjen geenitutkimusten perusteella Espoonjoen kanta on joen alkuperäiskantaa eivätkä istuttamalla sinne tuotuja.

Glimsinjoki saa alkunsa Pitkäjärvestä, Järvenperän puoleisesta päästä, ja laskee ensin Myllykylänjoki-nimisenä Träskändan kartanon puiston halki. Glimsinjoki-nimen virta saa vasta Glimsin talomuseon vaiheilla. Joen nimi on Glimsin- ja Glomsinjokien yhtymäkohdasta Espoonlahteen saakka Espoonjoki.

Glomsinjoki saa runsaimmat vetensä Bodominjärvestä, mistä laskuoja lähtee Oittaanjoki-nimisenä heti Oittaan ulkoilukeskuksen pohjoispuolelta. Oittaanjokeen yhtyvät Kellonummen hautausmaan pohjoispuolelta Ryssänniityltä virtaava Ryssänpuro, joka saa alkunsa Kalmarin länsipuolelta, ja lounaasta Karhusuon Metsälammesta laskeva Brutubäck. Yhdistymisensä jälkeen näistä ojista muodostuu Glomsinjoki, joka laskee vuolaana koskena Miilukorven ja Vesirattaanmäen välistä Turunväylän ja Kehä III:n ali Lommilan teollisuusalueelle, jonka jälkeen joki yhtyy Karvasmäessä Glimsinjokeen.

Tulva-aikaan Espoonjoki on melottavissa Pitkäjärveltä merelle. Joki on kapea ja joen yli kaatuneita puita on paikka paikoin. Ingaksen kohdalla virta kiihtyy ja tulva-aikaan paikalle muodostuu kapea ja vauhdikas koski. Jorvin kohdalla, Myllykylänjoen muututtua Glimsinjoeksi, pahimmat hidasteet ovat takana, vesi on tasaisempaa ja maisema vaihtuu metsäisestä peltomaiseksi. Lähestyttäessä Turun moottoritietä ja Kirkkojärveä maisema on matalaa pajukkoa ja kosteikkoa. Espoonjokena joki on selvästi leveämpi, esteitä on vähemmän ja vesilintuja näkyy enemmän. Melontaosuus Espoon tuomiokirkon luota Kauklahteen on helppoa, ja kuivana kautena ainoa melottava osuus Espoonjoesta. Vettä saattaa virrata reilusti alle 0,5 m³/s, minkä takia joki on ennen Kauklahden siltoja lähes umpeenkasvanut.

• Pro Espoonjoki ry.