Robert II Hurskas (ransk. Robert le Pieux, 27. maaliskuuta 972 Orléans – 20. heinäkuuta 1031 Melun) oli frankkien kuningas 996–1031 ja kapetingien dynastian toinen hallitsija.
Robert II oli kapetinkien dynastian perustajan ja frankkien kuninkaan Hugo Capet'n ainoa poika ja siten dynastian toinen kuningas. Robertin isä kruunautti hänet valtakunnan ylhäisten suostumuksella jo elinaikanaan melko pian oman kruunaamisensa jälkeen, 25. joulukuuta 987, kuninkaaksi ja takasi näin vaalikuninkuuden vallitessa dynastisen jatkuvuuden. Robertin äiti oli Akvitanian Adelaide (952–1004).
Robert sai ajankohtaan nähden hyvin perusteellisen koulutuksen. Hän opiskeli ns. Reimsin koulussa arkkipiispa-herttuan sihteerin ja isänsä hyvän ystävän Gerbertin johdolla. Koulutuksensa kautta hän oli erittäin kiinnostunut muun muassa teologiasta, mistä johdettiin hänen lisänimensä ”Hurskas”. Robert oli oman aikansa intellektuelleja, mikä oli harvinaista kirkonmiesten piirin ulkopuolella. Häntä pidettiin myös aikansa parhaana säveltäjänä ja virsirunoilijana. Jos oli Robertin arkielämä usein ristiriidassa hänen Hurskas-lisänimensä kanssa, niin sama ristiriita oli myös toisen lisänimen ”Pasifisti” kanssa, sillä Robert oli taitava ja tehokas sotilas.
Robert Hurskaan pitkästä, lähes neljä vuosikymmentä kestäneestä hallituskaudesta, ovat historian lehdille jääneet eritoten hänen avioliittonsa ja niissä sekoileminen. Robert II solmi kolme avioliittoa, joista ensimmäinen oli poliittinen järkiavioliitto isän tahdosta, toinen oli hullaantumiseen asti intohimoa täynnä ollut avioliitto, joka mitätöitiin, ja kolmas oli järkiavioliitto perillisten saamiseksi valtaistuimen tarpeisiin. Robert II:n avioliitot olivat:
Robert II:n jälkeläiset eivät hallinneet vain Ranskassa, vaan myös Englannissa, jossa hänen lapsenlapsensa Flanderin Mathilda oli Vilhelm Valloittajan kuningattarena, Portugalissa sekä Kastilian ja Leónin kuningaskunnassa.
Robertin perimä kuningaskunta ei ollut alueellisesti kovin suuri. Hän pyrkikin päättäväisesti laajentamaan kruunulle ja siten suoraan hallitsijalle kuuluvaa aluetta ottamalla kaikki lääninherratta jääneet alueet kuninkaan haltuun. Usein tämä kuitenkin oli tavalla tai toisella sodan seurausta ja sen, että tapaoikeuden mukaan katsottiin, ettei nainen voinut periä feodaalivelvoitteista maata. Monet poikkeukset vahvistivat tämän säännön, varsinkin jos naisen kautta tulleen edun saajana oli hallitsija itse.
Robertin taistelu Burgundin herttuakunnasta muodostui pitkäksi. Vuonna 1003 hän aloitti hyökkäyksen herttuakunnan alistamiseksi hallintaansa, mutta vasta 1016 hänet lopullisesti tunnustettiin myös Burgundin herttuaksi. Vasta silloin hänelle oli tullut mahdolliseksi saada kirkon täysi tuki tavoitteilleen. Robert myös kohotti Dijonin herttuakunnan pääkaupungiksi.
Hurskas Robert sai hallitusaikanaan muutamia harvoja ystäviä, mutta paljon vihollisia. Jopa hänen omasta pojastaan Hugosta tuli tällainen. Robert voitelutti Hugon kanssakuninkaakseen vuonna 1017, mutta tämä ei tyydyttänyt kunnianhimoista nuorta miestä, sillä hän olisi halunnut omia läänityksiä. Hugo Suuri kapinoikin äitinsä tukemana isäänsä vastaan, ja hän kuoli äkisti vuonna 1025 kapinoidessaan ja taistellessaan tällaisessa isänsä vastaisessa taistelussa. Myös henkiin jääneet pojat Henrik ja Robert kääntyivät isäänsä vastaan, ja käynnissä oli sisällissota vallasta ja alueiden omistuksesta. Kuningas Robertin armeija kärsi tappion, ja hän itse vetäytyi Beaugency'n lähelle Pariisia. Robert kuoli keskellä poikiaan vastaan käymäänsä sotaa Melunissa 20. heinäkuuta 1031. Hänet on haudattu Saint-Denisin katedraaliin kolmannen vaimonsa kanssa.
Robertin hallitusaikana vuonna 1022 ilmenivät ensimmäiset vakavat harhaoppiset ajatukset katolisen kirkon sisällä. Vuonna 1024 tuomittiin ensimmäiset harhaoppiset roviolle Orléansissa. Papisto oli vastustanut tuomiota, mutta kuningas oli innolla sen kannalla, ja niin hän olikin puolisonsa kanssa katselemassa ensimmäistä harhaoppisuuden tähden syytetyn polttamista roviolla.
Owlapps.net - since 2012 - Les chouettes applications du hibou