3-MeO-PCP

3-metoksifensyklidiini on valkoinen, hygroskooppinen, vesiliukoinen ja huoneenlämmössä hienojakoinen kiteinen orgaaninen yhdiste jossa on kahdeksantoista hiiliatomia. Se on dissosiatiivinen anestesialääke jolla on hallusinogeeninen ja sedatiivinen vaikutus, ja sitä on myyty muuntohuumeena. Se sitoutuu NMDA-reseptoriin korkeammalla affiniteetilla kuin fensyklidiini, josta sen vaikutukset kuitenkin hivenen poikkeavat.

Kemialliselta rakenteeltaan 3-metoksifensyklidiini kuuluu aryylisykloheksylamiinien ryhmään yhdessä fensyklamiinin, esketamiinin, metoksetamiinin, etketamiinin ja tiletamiinin kanssa. Vuonna 1924 löytyi PCC ja myöhemmin sotien jälkeen sen johdoksia PCE, tenosyklidiini sekä fensyklidiini josta on syntetisoitu myös sisarmolekyyli metoksydiini, joka sitoutuu NMDA-reseptoriin matalammalla affiniteetilla kuin 3-metoksifensyklidiini, ja on potentiaaliltaan ketamiinin luokkaa. Muita läheisiä molekyyleja ovat 3-Me-PCP, 3-MeO-PCE, 3-Meo-PCMo 3-HO-PCP sekä kolme pyrrolidiinianalogia 3-MeO-PCPy, 4-Meo-PCPy ja 3-Me-PCPy.

3-metoksifensyklidiini sitoutuu NMDAR K_i 20 nM affiniteetilla. SRI K_i 216 nM affiniteetilla. σ₁R K_i 42 nM affiniteetilla. Se ei sitoudu σ₂ -reseptoriin eikä μ-, δ-, tai κ -opioidireseptoreihin (K_i < 10 000 nM).

Tavanomaisen fensyklidiini:n vaikutukset kuvaillaan tutkimuskirjallisuudessa seuraavasti. Keskushermostovaikutuksina aistien heikentymistä ja aistiassosiaatioratojen häiriintymistä, makuaisti häiriintyy vähiten (ICD F44.6). Dissosiatiivisia kouristuksia (ICD F44.5). Dissosiatiivisia sulkutiloja. Lukinkalvonalaista verenvuotoa (harvinainen, ICD I60). Äkillistä näönmenetystä (hetkellistä sokeutta (ICD G45.3).

Lihasjäykkyys yhdessä kiihtyneisyyden kanssa saattavat johtaa rabdomyolyysiin ja myoglobinuriseen munuaisvaurioon (harvinainen), vain 25 tuhannesta (ICD N19).

Ekstrapyramidaalioireina lihasnykimistä (myoklonia ICD G25.3) ja tanssitautia athetoosiksella (Huntingtonin tauti ICD G25.4, R25.8). Dystonisina oireina vartalon kaartumista taaksepäin kaarelle selkälihasten voimakkaan supistustilan vuoksi (opistotonus ICD R29.3) ja kiertokaulaa (torticollis ICD M43.6) saattaa esiintyä.

Kolinergiset vaikutukset sisältävät hikoilua, mustuaisen pistemäisyyttä, sileiden lihasten supistumista keuhkoputken ympärillä, syljeneritystä. Antikolinergisinä vaikutuksina voi esiintyä kuumetta, sydämen tiheälyöntisyyttä, mustuaisen laajentumista ja virtsaumpea.

Keskushermostoa kiihdyttävät ja lamaavat, kolinergiset ja antikolinergiset sekä adrenergiset vaikutukset esiintyvät yleensä erilaisina yhdistelminä. Tavanomaisimmin fyysisiä oireita ovat dissosiatiivinen silmävärve ja kohonnut verenpaine. Hengitysmuutoksia voi myös esiintyä. Joillakuilla esiintyy silmävärvettä, ataksiaa, lihaskordinaation menetystä ja vitaaliparametrien poikkeamia ilman selkeitä viitteitä tajunnan muutoksiin.

Mortaliteetti liittyy pääasiassa käyttäytymiseen. Kiputunnottomuus ja lihaskordinaation puute saattavat johtaa hukkumiseen tai vakavaan tapaturmaan. Ei-tapaturmaisina kuolinsyinä sydänkohtaus epilepsiakohtauksen jälkeen, hengityslama ja kallonsisäinen verenvuoto.

Viisivuotiailla ja nuoremmilla lapsilla sairaalloista horrosta, vakavaa tajunnantilan muutosta, ataksiaa, silmävärvettä ja kaukaisuuteen tuijottelua. Myös apneaa, kouristuksia, opistotonusta, koreaa ja mioosista saattaa esiintyä. Muilla vanhemmilla lapsilla esiintyy oireina selittämätön sulkutila tai kooma, kouristelut, ataksia, silmävärve, omintakeinen käytös, kaukaisuuteen tuijottelu tai epätavanomaiset asennot.

3-MeO-PCP:n Ruotsissa sairaalahoitoa vaatineissa yliannostustapauksissa on esiintynyt kliinisinä sydänoireina:

1) Kohonnutta verenpainetta (hypertensio ≥ 140 mmHg).

2) Tiheälyöntisyyttä (takykardia ≥ 100/min).

Muuntuneen tajunnantilan oireina:

1. sekavuustilaa (konfuusiota; tajunnan häiriö, jolle on ominaista häiriintynyt orientaatio aikaan, paikkaan ja/tai henkilöön nähden ICD R41.0).
2. Desorientaatiota (ajan ja paikan tajun hämärtymä, tietämättömyys ajankohdasta ja paikasta sekä omasta suhteesta ympäristön ihmisiin ICD R41.0).
3. Dissosiaatiota (kyvyttömyys yhdistää tietoisuudessaan ajatuksia, tunteita, havaintoja tai muistoja mielekkääksi kokonaisuudeksi).
4. Ja joskus aistiharhaoja (hallusinaatio).

• Koulu, Mervaala (2022), Farmakologia & Toksikologia (Arkistoitu – Internet Archive) 11 p. Kuopio:Medicina. ISBN 978-951-97316-4-3
• Hardman JG, Limbird LE, Gilman AG. (2001). Goodman & Gilman's The Pharmacological Basis of Therapeutics (Arkistoitu – Internet Archive) 10 p. New York: McGraw-Hill. DOI:10.1036/0071422803. ISBN 0-07-135469-7.
• Thomas L. Lemke, David A. Williams, ur. (2007). Foye's Principles of Medicinal Chemistry 6 p. Baltimore: Lippincott Willams & Wilkins. ISBN 0-7817-6879-9.