Marjatta Väänänen

Helmi Marjatta Väänänen (o.s. Kittilä; 9. elokuuta 1923 Jyväskylä – 16. lokakuuta 2020 Helsinki) oli suomalainen keskustalainen poliitikko.

Väänänen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1943 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1949 ja maisteriksi vuonna 1950. Hän toimi Maaseudun uutiskeskuksen, myöhemmin Keskustapuolueen sanomakeskuksen, kulttuuritoimittajana vuosina 1949–1952, teatteriarvostelijana vuodesta 1949 ja Kotilieden toimittajana vuosina 1963–1970. Maaseudun Tulevaisuuteen Väänänen kirjoitti kolumneja nimimerkillä Heikintytär vuosina 1978–2013.

Väänänen toimi kulttuuriministerinä 1972–1975, opetusministerinä 1976–1977, toisena sosiaali- ja terveysministerinä 1982–1983, kansanedustajana 1975–1991 sekä tasavallan presidentin valitsijamiehenä 1978 ja 1982. Hän sai ministerin arvonimen vuonna 1994, ensimmäisenä naisena Suomen historiassa. Kuollessaan 97-vuotiaana vuonna 2020 Väänänen oli vanhin sillä hetkellä elossa ollut suomalainen, joka oli toiminut valtioneuvoston jäsenenä.

1970-luvulla Väänänen oli kiistelty poliitikko. Toimiessaan Sorsan ensimmäisen hallituksen kulttuuriministerinä hän päätti keväällä 1974 karsia melko reippaalla kädellä tiettyjä kulttuurimäärärahoja, minkä vuoksi 52 lähinnä vasemmistolaista kulttuurijärjestöä jätti presidentti Urho Kekkoselle ja pääministeri Kalevi Sorsalle vetoomuksen "demokratian toteuttamisesta maamme taidehallinnossa ja kulttuuripoliittisissa ratkaisuissa". Väänänen sai kuvaavan liikanimen ”hallituksen ainoa mies”. Vastustajat kutsuivat määrätietoista kulttuuriministeriä ”kulttuurin pahimmaksi jarrumieheksi”.

Väänäsen isä oli Tl Koskelta Varsinais-Suomesta kotoisin ollut opetusneuvos, Maalaisliiton lehtien toimittaja, pakinoitsija ja Maalaisliiton sanomakeskuksen johtaja Urho Kittilä. Väänäsen puoliso oli Maaseudun Tulevaisuuden pitkäaikainen päätoimittaja Jouko Väänänen. Avioliitto kesti vuodesta 1950 vuoteen 1998, Jouko Väänäsen kuolemaan saakka. Heillä oli kolme lasta. Jouko Väänäsen äiti oli sosiaalineuvos, kansanedustaja Hilja Väänänen.

• Maaseudun nainen. Puoli vuosisataa maalaisliittolaista naistyötä 1906–1956. Helsinki: Maalaisliiton naiset, 1956.
• Sadekesän kirjeitä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1974. ISBN 951-26-0990-8.
• Suoraan eestä Suomenmaan. Helsinki: Otava, 1996. ISBN 951-1-14230-5.

• Musta tusina

• Korpela, Salla: ”Väänänen, Marjatta (1923–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 772–774. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.

• Marjatta Väänäsen haastattelu vuodelta 1992. Yleisradio.
• Väänänen, Marjatta hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
• Tytti Isohookana-Asunmaa: Keskustaikoni Marjatta Väänänen oli aatteellinen tahtonainen ja kuohunnan vuosien kulttuuriministeri (muistokirjoitus) Suomenmaa.fi. 22.10.2020.
• Marjatta Väänäsen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa