Juha Kankkunen

Juha Matti Pellervo Kankkunen (s. 2. huhtikuuta 1959 Laukaa) on suomalainen ralliautoilija ja rallin nelinkertainen maailmanmestari. Kankkunen on toiseksi nuorimpana toisen maailmanmestaruutensa saavuttanut kuljettaja. Hänet valittiin Suomessa Vuoden urheilijaksi ensimmäisenä ralliautoilijana vuonna 1993.

Kankkunen kasvoi perheensä maatilalla Laukaan Lankamaalla. Hän kilpaili ensimmäisen kerran 12-vuotiaana jääradalla.

Kankkunen voitti rallin MM-sarjassa kuljettajien maailmanmestaruuden neljä kertaa ja oli ensimmäinen kolmin- ja nelinkertainen maailmanmestari. Maailmanmestaruudet hän voitti vuosina 1986 (Peugeot), 1987 (Lancia), 1991 (Lancia) ja 1993 (Toyota). Hän ajoi MM-sarjaa myös Fordin, Subarun ja Hyundain talleissa. Ensimmäisen MM-rallivoittonsa hän saavutti Safari-rallissa 1985. Kaikkiaan Kankkunen voitti 23 MM-rallia. Hän voitti myös Pariisi–Dakar-rallin vuonna 1988.

Kankkusen kartanlukijana rallin MM-sarjassa ovat toimineet Juha Piironen, Fred Gallagher, Nicky Grist, Denis Giraudet ja Juha Repo. Menestyksekkäin Kankkunen oli Piirosen kanssa vuosina 1986–1993. Piirosen lopetettua uransa Kankkusen vierelle istui Nicky Grist. Jyväskylän suurajoissa 1993 kartanlukijana toimi Giraudet. Vuodesta 1997 lähtien Kankkusen kartanlukijana toimi Juha Repo.

Kankkusen ensimmäinen MM-rallivoitto tuli vuoden 1985 Safari-rallista. Samana vuonna hän voitti myös Norsunluurannikon rallin. MM-sarjassa hän sijoittui viidenneksi.

Kaudeksi 1986 Kankkunen siirtyi Toyotalta Peugeot'lle maailmanmestari Timo Salosen tallitoveriksi. Kankkunen voitti vuoden aikana Ruotsin rallin, Akropolis-rallin ja Uuden-Seelannin rallin. Sanremon rallissa kilpailun katsastajat hylkäsivät Peugeotit sääntöjen vastaisten sivuhelmojen vuoksi ja Lancian tallimääräyksen avustamana voittoon ajoi Markku Alén. Kauden päättyessä Alén oli MM-pisteissä ykkönen, mutta FISA hyväksyi 18. joulukuuta Peugeot'n protestin ja mitätöi Sanremon rallin tulokset, jolloin Kankkunen nousi maailmanmestariksi. Kankkunen keräsi MM-sarjassa 118 pistettä ja Alén 104. Timo Salonen varmisti suomalaisten kolmoisvoiton ja Peugeot voitti valmistajien mestaruuden.

Kankkusesta tuli vuonna 1986 nuorin MM-sarjan voittanut kuljettaja 27 vuoden ja 249 päivän ikäisenä. Tämän ennätyksen vei Colin McRae, joka voitti kauden 1995 mestaruuden 27 vuoden ja 109 päivän ikäisenä.

Kaudella 1987 Kankkunen voitti vain Yhdysvalloissa ajetun Olympus-rallin sekä kauden viimeisenä osakilpailuna ajetun RAC-rallin, mutta se riitti maailmanmestaruuteen. Toiseksi Kankkunen sijoittui Monte Carlo -rallissa ja Akropolis-rallissa sekä kolmanneksi Ruotsin rallissa. Kankkunen sai MM-sarjassa kokoon 100 pistettä, Italian Massimo Biasion 94 sekä Markku Alén 86. Kaikki kolme ajoivat Lancialla.

Vuoden 1988 alussa Kankkunen ajoi Pariisi–Dakar -rallin voittoon Peugeotilla.

Vuodeksi 1988 Kankkunen vaihtoi MM-ralliajokikseen Toyotan. MM-sarjassa hän ei saavuttanut menestystä. Heinäkuussa Kankkunen sijoittui Vatasen takana toiseksi Peugeotilla Pikes Peak -mäkiajossa Yhdysvalloissa. Joulukuussa hän voitti Pariisin lähellä ajetun Mestareiden kisan.

Vuonna 1989 Kankkunen ajoi Toyotalla MM-sarjassa kolmanneksi 46 pistettä mestari Massimo Biasionille hävinneenä. Kankkunen voitti kauden aikana vain Australian rallin. Vuonna 1990 Kankkusen ajokkina oli Lancia ja sijoitus MM-sarjassa jälleen kolmas, nyt 55 pistettä maailmanmestari Carlos Sainzin takana. Vuoden ainoan voittonsa Kankkunen ajoi jälleen Australian rallissa.

Vuonna 1991 Lancialla ajanut Kankkunen voitti ensimmäisenä kuljettajana kolmannen maailmanmestaruutensa. Hän voitti kauden 14 MM-rallista viisi: Safari-rallin, Akropolis-rallin, ensi kertaa kotimaansa Suomen rallin, Australian rallin sekä kauden päätteeksi ajetun RAC-rallin. Uuden-Seelannin rallissa ja Katalonian rallissa hän sijoittui toiseksi. MM-tuloksissa hän voitti Toyota-kuljettaja Carlos Sainzin seitsemällä pisteellä. Lancia voitti myös merkkimestaruuden. Huhtikuussa Kankkunen voitti EM-sarjaan kuuluneen Costa Smeraldan rallin Sardiniassa. Joulukuussa hän ajoi Espanjassa Jaraman radalla Mestarien kisan voittoon. Suomessa hän sijoittui Vuoden urheilija -äänestyksessä kolmanneksi.

Vuonna 1992 Kankkunen sijoittui Lancialla MM-sarjassa toiseksi kymmenen pistettä Carlos Sainzin takana. Kankkunen voitti vain maaliskuussa ajetun Portugalin rallin mutta sijoittui toiseksi Safari-rallissa, Akropolis-rallissa, Suomen rallissa, Australian rallissa, San Remon rallissa ja Katalonian rallissa sekä kolmanneksi Monte Carlo -rallissa ja RAC-rallissa.

Vuodeksi 1993 Juha Kankkunen siirtyi Lancialta ajamaan Toyotaa, kun taas hallitseva mestari Carlos Sainz muutti toiseen suuntaan. Kankkunen voitti kauden aikana Safari-rallin, Argentiinan rallin, Suomen rallin, Australian rallin sekä RAC-rallin ja varmisti neljännen maailmanmestaruutensa jo toiseksi viimeisessä osakilpailussa Kataloniassa, jossa hän kolmannen sijansa ansiosta nousi myös kaikkien aikojen eniten MM-pisteitä keränneeksi kuljettajaksi ohi Markku Alénin. Ruotsin rallissa Kankkunen sijoittui toiseksi. MM-tuloksissa hän oli 31 pistettä edellä Ford-kuljettaja François Delecouria. Toyota voitti tallien maailmanmestaruuden. Urheilutoimittajain Liitto valitsi Kankkusen vuoden 1993 parhaaksi suomalaisurheilijaksi. Kankkusen kunniaksi nimettiin Laukaassa oma tie, kun Lankamaan soratie nimettiin Juha Kankkusen tieksi.

Vuonna 1994 Kankkunen jatkoi Toyotan tallissa. Hän voitti kauden kymmenestä MM-rallista vain Portugalin rallin, sijoittui Monte Carlo -rallissa, Uuden-Seelannin rallissa ja RAC-rallissa toiseksi sekä oli Akropolis-rallissa kolmas. Safari-ralli päättyi Kankkuselta rajuun ulosajoon kärkipaikalta, mutta sekä hän että kartanlukija Nicky Grist selvisivät suuremmitta vammoitta. Suomen rallissa Kankkunen ajoi ulos aivan kotimaisemissaan Lankamaan erikoiskokeella ja menetti siinä niin paljon aikaa, että sijoittui kilpailussa vasta yhdeksänneksi. MM-lopputuloksissa Kankkunen sijoittui kolmanneksi 23 pistettä tallitoverilleen Didier Auriolille hävinneenä. Toyota oli jälleen tallikilpailun ykkönen. Australian ralli ei tällä kertaa kuulunut MM-sarjaan ja siinä Kankkunen ajoi toiseksi Colin McRaen takana.

Vuonna 1995 ajettiin vain kahdeksan MM-osakilpailua, ja Kankkunen ajoi Portugalin rallissa toiseksi sekä Monte Carlossa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa kolmanneksi. Suomen rallissa hän keskeytti jo ensimmäisellä erikoiskokeella. Ennen kauden päätösrallia kansainvälinen autoliitto FIA ilmoitti mitätöivänsä Toyota-tallin ja siten myös Kankkusen suoritukset koko kauden ajalta ja asettavansa tallin yhden vuoden kilpailukieltoon sääntöjen vastaisen turboahtimen vuoksi. Kankkusella olisi tuossa vaiheessa vielä ollut mahdollisuus taistella maailmanmestaruudesta. Hänen siihen saakka keräämänsä pisteet olisivat riittäneet MM-tuloksissa kolmanteen sijaan. Maailmanmestaruuden voitti Subaru-kuljettaja Colin McRae.

Vuoden 1996 MM-sarjassa Kankkunen ajoi yksityistallin Toyotalla tehdastallin kärsiessä kilpailukieltoaan. Hän ajoi Suomen rallissa toiseksi, Aasian ensimmäisessä MM-osakilpailussa Indonesian rallissa kolmanneksi ja Ruotsin rallissa neljänneksi. MM-tuloksissa hän sijoittui seitsemänneksi.

Kaudella 1997 Kankkunen osallistui kahdeksaan MM-osakilpailuun neljästätoista tultuaan kesken kauden Ford-talli M-sportin kuljettajaksi Armin Schwarzin tilalle. Kankkunen ajoi palkintosijoille, toiseksi, ensimmäisen kerran kauden kahdeksannessa kilpailussa Akropolis-rallissa. Hän johti kilpailua mutta joutui tallinsa määräyksestä päästämään Carlos Sainzin ohitseen. Tämän jälkeen Kankkunen ajoi Uudessa-Seelannissa kolmanneksi sekä Suomessa, Indonesiassa ja kauden päättäneessä RAC-rallissa toiseksi. MM-pisteissä hän sijoittui neljänneksi.

Vuonna 1998 Kankkunen ajoi edelleen Fordilla. Hän sijoittui toiseksi Monte Carlo -rallissa, Safari-rallissa ja Britannian rallissa sekä kolmanneksi Ruotsin rallissa, Argentiinan rallissa, Akropolis-rallissa ja Suomen rallissa. MM-sarjassa hän sijoittui neljänneksi.

Vuonna 1999 Kankkunen voitti Subarulla ajaen vielä kaksi MM-rallia, Argentiinan ja Suomen. Toiseksi hän ajoi Monte Carlo -rallissa, Uuden-Seelannin rallissa ja Britannian rallissa. MM-pisteissä hän sijoittui jälleen neljänneksi.

Kaudella 2000 Kankkunen ajoi edelleen Subarulla. Hänen parhaiksi sijoituksikseen MM-ralleissa jäivät Safari-rallin kakkossija sekä Monte Carlo -rallin ja Akropolis-rallin kolmossija. MM-pisteissä hän sijoittui kahdeksanneksi.

Kaudella 2001 Kankkunen piti taukoa MM-sarjasta mutta ajoi Hyundailla Suomen rallissa, jossa hyvin mennyt kisa päättyi jarruvikaan. Hyundai tarjosi hänelle sopimusta koko kaudeksi 2002 mutta hän sopi vain seitsemän sorarallin ajamisesta.

Kaudella 2002 Kankkunen ajoi vain kerran MM-pisteille, Uuden-Seelannin rallissa viidenneksi. Argentiinan rallissa hän sijoittui seitsemänneksi, Ruotsin rallissa ja Safari-rallissa kahdeksanneksi sekä Britannian rallissa yhdeksänneksi.

Uransa jälkeen Kankkunen on kärsinyt alkoholiongelmista, joista hän on avoimesti puhunut.

Kankkunen on osakkaana vuonna 2002 perustetussa Juha Kankkunen Driving Academyssa, Kuusamossa toimivassa liukkaan kelin ajokoulussa. Vuonna 2010 FIA:n puheenjohtaja Jean Todt palkkasi Kankkusen konsultiksi työskentelemään Rallin MM-sarjan parissa.

Kankkunen oli kokoomuksen ehdokkaana vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa.

Kankkunen osallistui vuoden 2010 Neste Oil Ralliin Ford Focuksella ja sijoittui kahdeksanneksi. Kisan aikana Kankkunen ilmoitti kyseisen rallin jäävän hänen viimeiseksi rallikseen MM-tasolla. Kisan jälkeen Kankkunen palkittiin Abu Dhabi Spirit of the Rally -erikoispalkinnolla, joka jaetaan johtajuudesta, rehtiydestä, kunnioituksesta tai hyvästä joukkuehengestä. Vuonna 2010 Portugalin rallin historic-kulkueessa Kankkunen oli mukana BDA Escortilla ja kartanlukijana oli Nicky Grist .

Vuonna 2015 Kankkunen ajoi Valtra T234-traktorilla traktoreiden nopeusennätykseksi 130,165 kilometriä tunnissa.

• 1985: Kenia, Norsunluurannikko
• 1986: Ruotsi, Kreikka, Uusi-Seelanti
• 1987: Yhdysvallat, Iso-Britannia
• 1989: Australia
• 1990: Australia
• 1991: Kenia, Kreikka, Suomi, Australia, Iso-Britannia
• 1992: Portugali
• 1993: Kenia, Argentiina, Suomi, Australia, Iso-Britannia
• 1994: Portugali
• 1999: Argentiina, Suomi

• Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: Urheilujätti 7. Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2759-3.
• Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: Urheilujätti 8. Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2830-8. (takakannessa ISBN 951-20-2930-8)
• Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 9. Sporttikustannus, 1988. ISBN 951-8920-00-1.
• Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 10. Sporttikustannus, 1989. ISBN 951-8920-07-9.
• Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 11. Sporttikustannus, 1990. ISBN 951-8920-10-9.
• Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 12. Spartakus, 1991. ISBN 951-96269-0-5.
• Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 13. Spartakus, 1992. ISBN 951-96269-2-1.
• Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 14. Sporttikustannus, 1993. ISBN 951-8920-18-4.
• Siukonen, Markku & Ruohonen, Eeva-Liisa: Urheilun vuosikirja 15: urheilutieto. Sporttikustannus, 1994. ISBN 951-8920-20-6.
• Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 16: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 1995. ISSN 0358-9536.
• Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 17: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 1996. ISBN 952-5106-00-4.
• Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 18: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 1997. ISBN 952-5106-05-5.
• Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 19: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 1998. ISBN 952-5106-07-1.
• Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 20: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 1999. ISBN 952-5106-09-8.
• Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 21: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 2000. ISBN 952-5106-12-8.
• Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 22. Kustannus-Notariaatti Oy, 2001. ISBN 952-5106-14-4.
• Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 24. Kopijyvä Kustannus Oy, 2003. ISBN 952-5092-92-5.
• Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1996, s. 13. Crea Video Oy, 1996. ISBN 952-9750-12-9.
• Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1997, s. 14, 22. Crea Video Oy, 1997. ISBN 952-9750-15-3.
• Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2001, s. 27, 44. CreaSport Production Oy, 2001. ISBN 951-98236-4-6.

• Korhonen, Nita: Juha Kankkusen tie. Helsinki: Juha Kankkunen Driving Academy, 2008. ISBN 978-952-92-4430-0.

• Juha Kankkunen Driving Academy
• Juha Kärkkäinen: Kankkunen, Juha (1959–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.