![Stewart Stewart](/modules/owlapps_apps/img/nopic.jpg)
Stewart tarkoittaa seuraavia asioita:
Stewart on myös seuraavien tunnettujen henkilöiden sukunimi:
Stewartiin liittyvät myös seuraavat asiat:
Jimmy Stewart
Kristen Jaymes Stewart (s. 9. huhtikuuta 1990 Los Angeles, Kalifornia) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hän teki läpimurtonsa vuoden 2002 elokuvassa Panic Room. Lisäksi hänet tunnetaan Bella Swanin roolista Stephenie Meyerin kirjoittamaan kirjasarjaan perustuvassa Twilight-elokuvasarjassa.
Stewart syntyi ja kasvoi Los Angelesissa, Kaliforniassa. Hänen isänsä John Stewart toimii Foxilla muun muassa televisiotuottajana. Hänen äitinsä Jules Mann-Stewart on käsikirjoittaja ja kotoisin Australiasta. Stewartilla on isoveli Cameron sekä kaksi adoptioveljeä, Dana ja Taylor. Stewart lopetti koulunkäynnin seitsemännellä luokalla, mutta jatkoi opintojaan etäopiskelemalla ja on sittemmin valmistunut high schoolista.
Stewart aloitti uransa näyttelijänä kahdeksanvuotiaana, kun eräs kykyjenetsijä näki hänen esiintyvän koulunsa joulunäytelmässä. Tämän jälkeen Stewart alkoi kiertää koe-esiintymisissä. Hän teki debyyttinsä avustajana Disney Channelin tv-elokuvassa The Thirteenth Year. Vuonna 2001 hän esiintyi hieman isommassa roolissa elokuvassa Tulevaisuus on huomenna. Läpimurtonsa Stewart teki vuonna 2002 trillerielokuvassa Panic Room, jossa hän esiintyi yhdessä Jodie Fosterin kanssa. Hän esitti Fosterin näyttelemän äidin diabetesta sairastavaa tytärtä ja sai osastaan myönteistä palautetta.
Panic Roomin jälkeen Stewart sai roolin toisesta trillerielokuvasta Cold Creek Manor ja teki ensimmäisen pääroolinsa elokuvassa Operaatio: Luvaton. Tämän jälkeen Stewart sai roolin elokuvasta Alakynnessä. Vuonna 2004 hän näytteli pääosan televisioelokuvassa Melindan salaisuus, josta hän jälleen sai kehuja kriitikoilta. Vuonna 2005 Stewart esiintyi fantasia-seikkailu-elokuvassa Zathura – avaruusseikkailu. Seuraavana vuonna hän näytteli elokuvissa Fierce People ja Pahan sanansaattajat'.
Vuonna 2007 Stewart esiintyi romanttisessa draamassa In the Land of Women, jossa hän esitti teini-ikäistä tyttöä nimeltä Lucy Hardwicke. Samana vuonna Stewart oli mukana elokuvassa Erämaan armoille, missä hän myös lauloi. Erämaan armoille -elokuvan jälkeen hän teki cameoroolin elokuvassa Jumper ja oli mukana elokuvissa What Just Happened, joka sai ensi-iltansa lokakuussa 2008, ja The Cake Eaters, jota ei näytetty elokuvateattereissa ollenkaan. Se esitettiin kuitenkin elokuvafestivaaleilla.
Vuonna 2007 Stewart valittiin esittämään Bella Swania yhdysvaltalaisen kirjailijan Stephenie Meyerin kirjoittaman Houkutus-kirjasarjan samannimiseen ensimmäiseen osaan perustuvassa elokuvassa Twilight – Houkutus (2008). Hänen vastanäyttelijänään oli Robert Pattinson, joka esittää Bellan ihastusta Edward Cullenia. Elokuvasta tuli suuri taloudellinen menestys sen tuottaessa yli 382 miljoonaa dollaria. Stewart sai monia palkintoja roolissaan elokuvassa, kuten parhaan naispääosan MTV Movie Awardin vuonna 2009. Stewart jatkoi rooliaan Bella Swanina elokuvan jatko-osissa Twilight – Uusikuu (2009) ja Twilight – Epäilys (2010). Kuten Twilight – Houkutus, molemmat elokuvat perustuvat Stephenie Meyerin luomiin jatko-osiin Uusikuu ja Epäilys.
Stewart sai Twilight – Uusikuusta Razzie-palkintoehdokkuuden, joka poikkeaa muista palkinnoista siten, että se jaetaan huonoimpina pidetyille suorituksille. Stewart ei voittanut palkintoa.
Stewart esittää laulaja Joan Jettia elokuvassa The Runaways ja hänen versioitaan samannimisen tyttöbändin kappaleista kuullaan elokuvan soundtrack-levyllä. The Runawaysin jälkeen Stewart palasi esittämään Bellaa elokuvassa Twilight – Epäilys.
Vuonna 2010 Stewart esiintyi elokuvassa Welcome to the Rileys, jossa hän näyttelee prostitoitua. Stewart on itse kommentoinut, että hänestä elokuva sopi hyvin hänen näyttelijäuralleen, sillä nyt fanitkin saivat nähdä erilaisen puolen hänen töistään. Hän on todennut myös, että kyseinen elokuva on independent-elokuva, jota varmastikaan kukaan ei normaalisti katsoisi, mutta kaikki ovat kiinnostuneita näkemään Kristenin strippaamassa. Elokuvan traileri julkaistiin heinäkuussa 2010.
Vuonna 2008 Stewart oli kuvannut elokuvan The Yellow Handkerchief, mutta se julkaistiin vasta vuonna 2010. Stewart esitteli ja jakoi palkinnon vuoden 2010 Oscar-gaalassa yhdessä Taylor Lautnerin kanssa. Stewart näyttelee Maryloun roolia elokuvassa Matkalla, joka perustuu Jack Kerouacin samannimiseen romaaniin. Kuvaukset aloitettiin vuoden 2010 elokuussa Montrealissa. Robert Pattinson vieraili Stewartin luona tämän ollessa kuvaamassa elokuvaa.
Stewart jatkoi vielä Bella Swanin roolia Twilight-elokuvasarjan kaksiosaisessa päätöselokuvassa Twilight – Aamunkoi. Ensimmäinen osa sai ensi-iltansa 18. marraskuuta 2011 ja toinen 16. marraskuuta 2012. Maaliskuussa 2011 Stewartin vahvistettiin näyttelevän elokuvassa Lumikki ja metsästäjä. Elokuvassa hän esittää päähenkilöä, Lumikkia. Elokuvan kuvaukset alkoivat elokuussa 2011, ja se oli välitön menestys tultuaan ensi-iltaan.
Stewart asuu Los Angelesissa. Hänen paras ystävänsä on näyttelijä Nikki Reed. Näyttelemisen lisäksi Stewart laulaa ja soittaa kitaraa. Vuoden 2009 alusta lähtien hän seurusteli Robert Pattinsonin kanssa, mutta he erosivat vuonna 2013. Stewart seurusteli uusiseelantilaisen mallin Stella Maxwellin kanssa loppuvuodesta 2016 vuoteen 2018. Pari palasi yhteen vuonna 2019, mutta suhde päättyi eroon vain muutamaa kuukautta myöhemmin elokuussa 2019. Stewart meni kihloihin kahden vuoden aikaisen naisystävänsä Dylan Meyerin kanssa vuonna 2021.
Ian Stewart voi tarkoittaa ainakin seuraavia henkilöitä:
John Young Stewart, paremmin tunnettu nimellä Jackie Stewart, (s. 11. kesäkuuta 1939 Milton, Skotlanti, Iso-Britannia) on skotlantilainen Formula 1 -kuljettaja ja kolminkertainen maailmanmestari. Stewart on kaikkien aikojen menestynein skotlantilainen F1-kuljettaja.
Jackie Stewart palasi F1-sarjaan Stewart Grand Prix -tallin tallipäällikkönä vuonna 1997. Talli myytiin Fordille vuonna 2000, ja siitä tuli Jaguar.
Stewart kärsi lapsena lukihäiriöstä, joka todettiin kuitenkin vasta aikuisiällä, eikä hän menestynyt koulussa kovin hyvin. Pienenä Stewart alkoi harrastaa skeetiä, josta hän kuitenkin luopui kun ei päässyt mukaan edustusjoukkoon Rooman olympialaisiin.
Stewart valitsi autourheilun päästyään testaamaan Barry Filerin urheiluautoa. Vuonna 1963 Jackie liittyi Ecorie Ecosse -talliin ja saavutti menestystä niin urheilu- kuin vakioautoissa. Sittemmin Ken Tyrrell tarjosi hänelle testattavaksi Formula 3 -autoaan ollen testeissä heti nopeampi kuin kokenut Bruce McLaren. Stewart sai Tyrrellin tallista vakiopaikan ja hallitsi seuraavana vuonna Britannian F3-sarjaa miten tahtoi.
Menestyksekkään F3-vuoden jälkeen Stewart sai tarjouksen Formula ykkösiin sekä Lotukselta että BRM:ltä. Stewart valitsi jälkimmäisen, ja hän nousi tiimiin 1964 ja ajoi uransa ensimmäisen voiton Monzassa Italian GP:ssä vuoden 1965 loppupuolella. Kun BRM:n kilpailukyky alkoi heiketä, Stewart siirtyi Matralle, jonka ratissa hän voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa 1969. Muut kaksi mestaruutta tulivat Tyrrell-autolla.
Kaksi ensimmäistä mestaruuttaan Stewart voitti ylivoimaisesti. Vuonna 1969 hän löi Jacky Ickxin pistein 63–37 (kuusi osakilpailuvoittoa Ickxin kahta vastaan) ja vuonna 1971 Ronnie Petersonin pistein 62–33 (Stewartilla kuusi voittoa, Petersonilla ei yhtään). Vuonna 1973 Stewart kukisti Emerson Fittipaldin pistein 71–55 (viisi voittoa Fittipaldin kolmea vastaan). Espanjan GP:n 1969 Stewart voitti ylivoimaisesti.
Stewart loukkaantui ulosajossa Belgian GP:ssä Span radalla 1966, ja hän alkoi sen jälkeen aktiivisesti ajaa uudistuksia, jotka merkittävästi paransivat F1-kuljettajien turvallisuutta. Esimerkiksi turvavyöt otettiin käyttöön Stewartin aloitteesta. Myös ajajan kypärää ja autojen rakennetta paranneltiin ja ratojen turva-alueita levennettiin. Lehdistö ja myös eräät kuljettajat arvostelivat aluksi Stewartin toimintaa, ja häntä pidettiin jopa pelkurina. Asenteet muuttuivat vuoden 1968 Saksa GP:n jälkeen. Kisa ajettiin vanhalla Nürburgringin radalla, jota yleisesti on pidetty F1-historian vaarallisimpana, sateessa ja tiheässä sumussa. Stewart voitti kilpailun yli neljän minuutin erolla Graham Hilliin ja Jochen Rindtiin.
”Niin iso voittomarginaali antoi sanoilleni uskottavuutta. Silti sitä kisaa ei olisi koskaan pitänyt ajaa”, Stewart on sanonut.
Stewartin käynnistämä työ turvallisuuden kohentamiseksi otettiin laajemmin vakavasti vasta 1970, kun hänen läheiset ajajaystävänsä Piers Courage ja Jochen Rindt saivat surmansa radalla. Stewartin tallitoveri François Cevert kuoli Yhdysvaltain GP:n aika-ajossa 1973. Stewart vetäytyi Cevertin kuoleman takia kilpailusta, joka olisi ollut hänen uransa sadas GP-startti.
Stewart voitti urallaan 27 kilpailua, joka pysyi ennätyksenä vuoteen 1987, jolloin Alain Prost otti uransa 28. voiton. Stewart saavutti urallaan 43 palkintosijaa, joista 11 oli kakkossijoja ja 5 kolmossijoja.
Stewart voitti kaikki mestaruudet ylivoimaisesti, hänen pienin piste-eronsa MM-sarjan toiseen kuljettajaan oli 16 MM-pistettä ja suurin 29 MM-pistettä.
Jackie Stewartin poika Paul Stewart on myös kilpa-autoilija, joka ajoi muun muassa Formula 3000 -luokkaa. Jackie Stewartin veli Jimmy Stewart ajoi myös Formula 1 -sarjassa.
Roderick David ”Rod” Stewart (s. 10. tammikuuta 1945 Lontoo, Englanti) on brittiläinen laulaja-lauluntekijä. Stewart tunnetaan omaleimaisesta karheasta lauluäänestään. Stewart aloitti uransa blueslaulajana vuonna 1964. Hän nousi maineeseen ensin The Jeff Beck Groupin laulusolistina ja sen jälkeen Faces-yhtyeessä. Soolouransa Stewart aloitti 1970-luvun taitteessa mutta levytti samanaikaisesti myös Facesin laulajana vuoteen 1973 asti. Stewart levyttää ja esiintyy edelleen.
Stewart on julkaissut uransa aikana useita listaykkössinglejä, kuten ”Maggie May”, ”Da Ya Think I’m Sexy” ja ”Sailing”. Hän on laulanut bluesia, folkia, rockia, hard rockia, popia ja diskomusiikkia. 2000-luvun alussa Stewart saavutti menestystä levyttämällä viisiosaisen albumisarjan vanhoja yhdysvaltalaisia popstandardeja. 2010-luvulla Stewart on levyttänyt jälleen itsetekemäänsä musiikkia.
Rod Stewart syntyi ja kasvoi Lontoossa skottilaisen kauppiaan poikana. Hän pelasi jalkapalloa Finchleyn alle 15-vuotiaiden joukkueessa. Ammattilaisjoukkue Brentford FC kutsui hänet kerran harjoituksiinsa mutta ei sen jälkeen ottanut häneen yhteyttä. Nuorena Stewart pelasi oikeana keskikenttäpelaajana ja aikuisiällä oikeana laitapuolustajana.
Stewart kiersi 1960-luvun alkuvuosina Manner-Eurooppaa folklaulaja Wizz Jonesin kanssa. Palattuaan Englantiin vuonna 1963 hän liittyi laulajaksi ja huuliharpistiksi birminghamilaiseen R&B-yhtyeeseen nimeltä Jimmy Powell & the Five Dimensions. Yhtye kiersi Britanniaa ja levytti Pye Recordsilla yhden singlen, jolla Stewart soitti bluesharppua.
Stewart aloitti laulajanuransa vuonna 1964 levyttämällä blues-standardin ”Good Morning Little Schoolgirl”. Sen jälkeen hän palasi Lontooseen ja esiintyi R&B-yhtyeissä, kuten Long John Baldryn Hooche Coochie Men- ja Steampacket-yhtyeissä sekä Shotgun Express -yhtyeessä. Mainetta Stewart alkoi saavuttaa The Jeff Beck Groupissa. Yhtye julkaisi kaksi hyvin myynyttä albumia ennen hajoamistaan syksyllä 1969. Stewartia pyydettiin sitten yhdysvaltalaiseen rockyhtyeeseen nimeltä Cactus, mutta sen sijaan Stewart ja Jeff Beck Groupin basisti Ron Wood liittyivät The Small Faces -yhtyeeseen, joka vaihtoi pian nimekseen Faces.
Faces nousi suureen suosioon, ja yhtyeensä rinnalla Stewart teki menestyksellistä soolouraa. Hänen sooloalbumejaan tuolta ajalta olivat Mercurylla julkaistut The Rod Stewart Album (1969), Gasoline Alley (1970), Every Picture Tells a Story (1971) ja Never a Dull Moment (1972). Stewartin soolouran läpimurtokappale oli ”Maggie May” (1971), joka nousi Yhdysvaltain singlelistan ykköseksi. Facesin albumit mukaan lukien Stewart lauloi vuosien 1969–1973 aikana kahdeksalla albumilla.
Stewartin läpimurtovaiheen albumit Gasoline Alley ja Every Picture Tells a Story valittiin vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään.
Stewart julkaisi Mercurylla vielä albumin Smiler (1974). Hän muutti Yhdysvaltoihin ja teki Warner Brosille albumin Atlantic Crossing (1975). Facesin hajottua Stewart vaihtoi juurevan rock and roll -laulajan imagonsa säihkyvään 1970-luvun rocktähden imagoon. Hänen musiikkinsa muuttui folkiin perustuvasta enemmän popmaisemmaksi. A Night on the Town (1976) oli Stewartin ensimmäinen platinaa myynyt albumi, ja Foot Loose & Fancy Free (1977) menestyi sitäkin paremmin. Diskomusiikista vaikutteita ottanut Blondes Have More Fun (1978) oli Stewartin ensimmäinen listaykkösalbumi seitsemään vuoteen ja myi yli neljä miljoonaa kappaletta. Stewartista oli tuolloin tullut kuuluisa musiikkinsa ohella myös jet set -elämäntyylistään.
Vuosien 1970–1995 aikana Stewart sai listahittisinglen lähes joka vuosi. Hän on menestynyt niin omien laulujensa kuin cover-versioidenkin esittäjänä. Hänen menestyssinglejään 1970-luvun lopulla olivat esimerkiksi rakkauslaulu ”Tonight’s the Night” (1976) ja diskorocklaulu ”Da Ya Think I’m Sexy” (1979), jotka kumpikin nousivat listaykkösiksi. Konserteissaan Stewart pukeutui tuolloin näyttävästi ja potkiskeli jalkapalloja yleisön joukkoon.
1980-luvulla Stewart lisäsi musiikkinsa uutta aaltoa ja syntikkapopia albumilla Tonight I’m Yours (1981), joka myi jälleen platinaa. Sen jälkeen Stewartin ura kääntyi väliaikaisesti laskuun, ja seuraavista neljästä albumista vain yksi myi kultaa. Albumi Out of Order (1988) ja seuraavana vuonna julkaistu single ”Downtown Train” nostivat Stewartin jälleen menestykseen. Seuraava studioalbumi Vagabond Heart (1991) oli aiempia kypsempi ja mietteliäämpi mutta jälleen menestys.
Stewart esiintyi vuonna 1993 ohjelmassa MTV Unplugged. Esiintymisestä tehty albumi Unplugged... And Seated (1993) antoi Stewartille hittisinglen ”Have I Told You Lately”. Stewart nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1994.
Albumi A Spanner in the Works (1995) oli soundiltaan kiillotettu, If We Fall in Love Tonight (1996) sisälsi niin uutta kuin vanhaakin materiaalia, ja When We Were the New Boys (1998) oli paluuta Stewartin rockjuurille.
Albumilla Human (2001) Stewart tavoitteli nykyaikaista kaupunkilaisyleisöä siinä vaatimattomasti onnistuen. Sitä seurasi neljän Great American Songbook -albumin sarja, joilla Stewart esitti yhdysvaltalaisia standardeja. Sarja oli suuri kaupallinen menestys. Vuonna 2006 Stewart julkaisi rock and roll -coveralbumin Still the Same: Great Rock Classics of Our Time ja kolme vuotta myöhemmin soul- ja Motown-coveralbumin Soulbook. Seuraavana vuonna ilmestyi Songbook-sarjan viides albumi Fly Me to the Moon.
Stewart julkaisi omaelämäkertansa Rod: The Autobiography vuonna 2012. Sen jälkeen hän alkoi jälleen julkaista itsetekemäänsä musiikkia ensi kertaa 1990-luvun jälkeen albumeilla Time (2013) ja Another Country (2015). Seuraava albumi Blood Red Roses (2018) nousi heti ilmestyttyään Britannian albumilistan ykköseksi ja myi kultaa. Myös albumilla You're in My Heart (2019) Stewart esittää omaa musiikkiaan, Royal Philharmonic Orchestran säestyksellä.
Ennen menestystään musiikin parissa Stewart tavoitteli ammattilaisjalkapalloilijan uraa nuorisopelaajana lontoolaisessa Brentford Football Clubissa. Stewart tunnetaan intohimoisena Celticin ja Manchester Unitedin kannattajana.
Stewartin toinen tunnettu harrastus ovat pienoisrautatiet. Hänen 1940-luvun New Yorkin Grand Central Terminal -asemaa jäljittelevä 1:87-suhteeseen tehty mallinsa on ollut näkyvästi esillä alan lehdistössä.
Stewartilla diagnosoitiin vuonna 2000 kilpirauhassyöpä, joka poistettiin leikkauksessa kaksi päivää myöhemmin. Hänen täytyi opetella laulamaan uudelleen, sillä leikkaus tehtiin kurkun lihasten läpi. Hänellä diagnosoitiin vuonna 2016 eturauhasen syöpä, mutta hän salasi sairautensa ja kertoi siitä julkisuudessa vasta syksyllä 2019, jolloin hän järjesti hyväntekeväisyysgaalan kerätäkseen rahaa eturauhasen syöpää ehkäisevään toimintaan.
Stewart on ollut naimisissa kolme kertaa, ja hänellä on kahdeksan lasta viiden eri naisen kanssa. Ensimmäinen vaimo oli Alana Hamilton (1979–1984), jonka kanssa hän sai kaksi lasta. Hänellä on kaksi lasta myös toisen vaimonsa Rachel Hunterin (1990–2006) kanssa ja kolmannen vaimonsa Penny Lancasterin (2007–) kanssa. Stewart seurusteli 1970-luvulla myös esimerkiksi ruotsalaisen näyttelijän Britt Eklandin kanssa, mutta heillä ei ole yhteisiä lapsia.
Kuningatar löi Stewartin ritariksi vuonna 2016, ja hänestä tuli Sir Roderick.
Paul Stewart on muun muassa seuraavien henkilöiden nimi:
Owlapps.net - since 2012 - Les chouettes applications du hibou